Päätin noudattaa omia oppejani ja elää tässä ja nyt ja aloittaa kirjoittamisen klo 03:30 juhannusviikon tiistaiyönä! Minä yökyöpeli tietenkin nukuin aamupäivällä univelkojani pois ja nyt sitten olen omimmillani näin yöaikaan. Tein tapani mukaan käsitöitä sohvalla ja kerrankin aloin suunnitella ihan omaa käsityömallia. Saa nähdä mitä siitä tulee, mutta alku ainakin näyttää hyvältä. Pitää joku toinen kerta kirjoittaa juttu käsitöistä, mutta nyt ajattelin kirjoittaa jostain muusta.

Tili tupsahti tilille puoliltaöin ja meikäläinen tapansa mukaan halusi päästä heti rahoistaan eroon ja piti laskunmaksusession. Pelkästään sähkölaskuihin meni noin 460 e, mikä tuntuu valtavalta! Hermostuinkin tuossa toukokuussa laskuihini ja päätin vaihtaa sähköyhtiötä. Niinpä nyt tulikin sitten loppulaskukin entisestä ja maksoin sen takia niin paljon sähköstä tässä kuussa. Uusi yhtiö on todellakin uusi, eli ei vissiin kauaa ole vielä sähköä myynyt ja sen hinta on sidottu pörssiin ja saattaa hieman vaihdella, mutta se on luonnonmukaista ja vertailussa se oli halvin kaikista. Toivon että se vaikuttaisi sekä sähkölaskuun että siirtomaksuihin. Viime kesänä oli muutaman kuukauden sähkönsiirto ilmaista, mikä oli mukava juttu. En tiedä miten se asia menee tänä vuonna.

Tuntuu kyllä ikävältä se että eläminen on niin kallista. Suomen talous on kuralla ja meitä pienipalkkaisia sakotetaan ihan loputtomiin. Palkat ei nouse, elinkustannukset kyllä, eli ostovoima heikkenee. Se ei tunnu kovin motivoivalta. Emme tiedä koska pääsemme eläkkeelle, tai pääsemmekö ollenkaan, tai paljonko saamme eläkettä, tai saammeko ollenkaan. Me suomalaisetkin tunnumme olevan niin kovin eriarvoisessa asemassa nykyään. Toiset syntyvät kultalusikka suussa, toiset menestyvät omin voimin, mutta heitä ei jokatapauksessa juurikaan hetkauta mitkään talousasiat, koska he pärjäävät kyllä. Toista on sitten niillä, jotka taistelevat vuodesta toiseen pärjäämisen rajoilla. En yhtään ihmettele, että ihmiset luovuttaa, masentuu, eivät jaksa, jos he eivät nää mitään valoa tunnelin päässä. Jotkut eivät voi edes juurikaan vaikuttaa tuloihinsa ja menoihinsa, esim. eläkeläiset. Ei varmastikaan ole kovinkaan mukavaa olla kipeä ja hankkia vähistä rahoistaan lääkkeitä. Kaikilla ei ole varaa mennä edes lääkäriin ja ostaa määrättyjä lääkkeitä. Olen itse perin huolissani vanhustenhoidosta. Kotihoitoa suositaan, mutta resursseja sinne ei ole lisätty. Hoitajat eivät ole tyytyväisiä siihen miten huonosti he ehtivät työtänsä hoitaa. Ja tietotekniikka on vallannut hoitoalaakin ja sen sijaan että se säästäisi aikaa, tuntuu se olevankin melkoinen aikasyöppö. Koneiden pitäisi olla työpaikoilla mahdollisimman tehokkaita, jotta ne toimisivat nopeammin ja kylläpä potilastietojärjestelmissäkin olisi kehittämistä, ettei kirjaaminen menisi aina vain monimutkaisemmaksi, mitä se tuntuu nykyään menevän. Pitää ulkoa muistaa laittaa täppää sinne ja tänne ja tehdä kaikki oikeassa järjestyksessä ja eri lehdille ja eri otsikoiden alle. Yhtä hidasta sieltä on myöskin tietoa etsiä.

Miten itse olen säästötalkoisiin osallistunut? Tuntuu, että näin pienituloisena yksinhuoltajana menee hirveästi veroja. Nyt puhutaan että pitäisi pidentää työaikaa ja työuraa. Että lomarahoja leikattaisiin. Että arkipyhiä poistettaisiin. Jne, jne. Minun tuloihini kyseiset muutokset ainakin toisivat ison loven, enkä toivo sitä. Yksi osa työssäjaksamista on ollut mm. se, että arkipyhät ovat hieman keventäneet muuten raskaita työvuorolistoja. Eikä ne lisätkään pahaa tee, sillä ne ovat merkittävä osa hoitajien pienistä tuloista. Ei sitä tiedä paljonko lomiakaan tulevaisuudessa saa pitää. Kaikkiastaan ala on Soten myötä melkoisessa myllerryksessä, Kukaan ei tiedä mitä tuleman pitää. Elääkseni tässä hetkessä koitan olla ajattelematta liikaa etukäteen. Muuten yksinhuoltajan elatusmaksuja ja lapsilisiä on leikattu. Välillisesti maksan sitten enemmän ruuasta, sähköstä, autoilusta jne. En ymmärrä sitäkään miksi juuri autoilusta pitää loputtomasti rangaista. On vaatimus että työssäkäyntialue on 80 km. Täällä maalla ei pääse yhtään mihinkään julkisilla kulkuneuvoilla, ei vaikka olisi säännöllisetkin työajat. On pakko olla se auto ja mieluiten sen verran hyvä, että se pelittää luotettavasti. Mites kaikki työttömät hakee töitä, jollei ole kulkuneuvoon varaa ja olisi pakko lähteä kauas töihin?!?

Sitten subjektiivinen päivähoito-oikeus... Se on asia, jota minä en ole koskaan ymmärtänyt. Mun mielestä, jos vanhempi hoitaa vauvaa kotona, on myös isommilla lapsilla oikeus olla kotona perheen kanssa, mikäli hän ei käy eskaria tai koulua. Pääperiaatteena se, että vanhemmat huolehtivat lapsistaan itse. Jotkut sitten perustelevat, etteivät pysty hakemaan työtä täyspainoisesti, mikäli lapset eivät ole hoidossa. Se on taas toinen ongelma. Yhteiskunnan pitäisi tukea työntekoon siten että byrokratia kaikkiastaan olisi kevyempi, joustavampi ja työnteko olisi aina kannattavaa ottaa vastaan. Sen ei pitäisi aiheuttaa lisää taloudellisia ongelmia, rahojen odottelua tai katkoksia tuloissa, asumistuen leikkauksia tai päivähoito-ongelmia, ei vaikka ottaisi lyhyenkin työpätkän vastaan. En koskaan ole ymmärtänyt yhtälöä työttömyys tai työvoimapula. Olen kuullut ihmejuttuja työvoimatoimiston toiminnasta, miten siellä ollaan suoranaisesti suututtu jos joku on omatoimisesti hakenut töitä ja vieläpä väärältä alalta jne. Niinkuin pitäisi olla tietty määrä työttömiä. Kaikki kurssit on aika hölynpölyä ja vain tilastojen kaunistelua. Itse olen aina saanut töitä jos olen sitä tarvinnut. Olen ollut ainoastaan yhden kesän lamavuosina kortistossa koulujen välissä ja yhden päivän sen jälkeen, koska se oli pakko olla saadakseni toimia vuorotteluvapaan sijaisena. Silloin työkkärissä asioidessani meinasi palaa käämit ja oikein tunsin päässäni miten kello raksutti tiktak ja silloin päätin, etten enää ikinä mene työvoimatoimiston asiakkaaksi.

Ihmisillä on monesti niin jumittunutta se elämä. Tehdään niinkuin aina on tehty. Ei osata katsoa eikä etsiä luovia ratkaisuja, tai ollaan liian väsyneitä tai sokeita niille. Itse kuulun ihmisiin, jotka ajattelevat luovasti. Jos yksi ovi sulkeutuu, niin luotan aina että toinen ovi avautuu. Menen siitä uudesta avoimesta ovesta. En pelkää opiskelua tai muitakaan elämänmuutoksia, mikäli ne ovat välttämättömiä. Olen muuttanut monta kertaa. Olen ollut sijaisena monessa paikassa. Olen tehnyt monenlaista työtä. Olen opiskellut kaksi ammattia ja oppinut joitakin käytännössä. Ihmisellä pitää olla luovuutta, oma-aloitteisuutta ja rohkeutta elää. Ei pidä jäädä tuleen makaamaan. Se vasta lamaakin.