Heh, välillä luulen, että elämäni on tylsää. Sitten kun rupean tarkemmin ajattelemaan, niin se on kaikkea muuta! Oikeasti harvoin on tasaista ja selväjärkistä päivää! Tämäkin aamu alkoi siten että koira oksensi ja lapset sotkivat koiranhoitovuorot keskenään ja lopulta minun piti puuttua asiaan, että koirat saatiin ulkoilutettua asianmukaisesti. Minä kuvittelin viettäväni leppoisan aamun sängyssä, mutta sittenpä nousinkin kahvinkeittoon ja tähän koneelle, kun alkoi taas tekstiä pulputa mieleeni. Ja sen olen oppinut, että hetkessä on elettävä, eli pyrittävä tallentamaan asiat sellaisena kuin ne ovat.

Tästä voisin jatkaakin, että menneisyys on muokannut meidät sellaisiksi kuin olemme ja huomisesta emme tiedä, ja hyvä niin. Itse pyrin elämään tässä ja nyt. Ilman turhia taakkoja menneestä ja tulevasta. Aina se ei onnistu, vaan itsekin kannan niitä taakkoja turhanpäiten, mutta minkäs ihminen luonnolleen mahtaa?!? Sen tiedän, että turha taakkojen kantaminen syö vain voimavaroja. Irti on menneestä päästettävä ja luotettava siihen että jokainen päivä kantaa murheen itsestään.

Sitten sananen kiltteydestä. Minut on kasvatettu kiltiksi tytöksi, kuten äitinikin. Moni, varsinkin mies, tuntuu luulevan että se minun kiltteys jatkuu hautaan asti. Monesti osataan vedota kierästi minun tunteisiin, että minulle tulisi se paha olo ja syyllisyyden tuntemus. Pelkästään sen takia, että näin vanhemmiten olen alannut huolehtia enemmän itsestäni, kuunnella itseäni ja pitää puoliani. Jos mun kuppi kaatuu vuosien ja vuosien jälkeen jonkun ihmisen suhteen, niin onko se ihme tai väärin?!? Yleensä olen jo joka tapauksessa yrittänyt pitää välit kunnossa tavalla ja toisella jo pitkään, mutta jos se toinen haluaa vain ajaa omia etujaan. En suostu enää kynnysmatoksi. Se menneisyydestä, joka liittyy myöskin nykyhetkeen. Suosittelen kaikkia naisia miettimään, mitä he oikeasti tahtovat, kuuntelemaan enemmän itseään. En tarkoita tässä omahyväisyyttä tai ilkeyttä, vaan tasavertaisuutta suhteessa.

Mitä minun päiviini tulee, niin varsin usein tosiaankin ne sisältävät sarjan muuttuvia tekijöitä. Hyvin harvoin päiväni menevät niinkuin suunnittelen tai luulen. Niitä muuttuvia tekijöitä tulee lähinnä ympärillä olevilta ihmisiltä, niin perheenjäseniltä tai tuntemattomilta. Ei ole ollut tavatonta, että lapsella menee pyöränkumi rikki tai edellisenä iltana sanotaan, että äiti, mä tartten huomiseksi uudet sukset! Äitinä ja yksinhuoltajana olen joutunut painimaan mitä kummallisimpien ongelmien kanssa. Monesti tuntuu, että loppuu yksinkertaisesti järki! Haluis vaan vetää peiton korville ja unohtaa kaiken. Sen taatusti tiedän, etten ikinä olisi osannut kuvitella mitä äitiys on. Millaisia erilaisia juttuja se voikaan tuoda tullessaan. En arvannut että katson lapsuuteni piirrettyjä uudestaan tai Pikku Kakkostakaan. En arvannut laulavani lapsuuteni lastenlauluja tai joutuvani seuraamaan Teletappeja niin monta kierrosta kuin lapsia on siunaantunut. En arvannut myöskään niitä huonoja yllätyksiä, mitä äitiys on myöskin tuonut tullessaan. Pahin niistä on tietysti se, että jouduin eroamaan lasteni isästä, mitä en koskaan nuorena osannut kuvitella tapahtuvan. Suurin syy oli kuningas alkoholi tähän, ja sen tuomat lieveilmiöt. Nykyään lapset eivät juuri tunne isäänsä, kun tämä asuu kaukana, eikä pysty taloudellisesti juurikaan osallistumaan lasteni elämään. Puhelinkin on keksitty, tai tietokone, muttei piuhat ilmeisesti kulje isältä lapsille, mikä on todella surullista. 

Sosiaalinen media, lähinnä facebook, on tuonut perin kummallisia asioita elämääni. Sekä hyviä että huonoja. Joskus saattaa työkaveri kysyä kesken unien, että saakohan puutarhamyymälästä jo orvokkeja?!? No mistäs minä tiedän, kun en mikään hortonomi ole! Joskus tuntuu että minulla pitäisi olla aina vastaukset valmiina ihan kaikkeen. Moni ei viitsi nähdä itse sitä vaivaa, minkä minä olen joutunut näkemään monen asian suhteen. Paras esimerkki siitä on tämä tietokoneella puuhastelu, sillä ei minullekaan kukaan ole niitä asioita opettanut, vaan kaiken olen kantapään kautta opetellut itse. Takaisin faceen, niin yksi murheenkryyni siellä on lähinnä miehet, jotka ei osaa pysytellä sopivuuden rajoissa, vaan kaikenlaista törkypostia on tullut. Olen lukuisia miehiä joutunut laittamaan estolistalle suojellakseni itseäni. Myöskin joitakin naisia, kun en syystä tai toisesta ole jaksanut lukea turhaa nokkimista. Myöskin suojellakseni itseäni ja omaa jaksamistani. Minusta on yksinkertaisesti parempi olla hiljaa, jollei ole mitään hyvää sanottavaa. Enkä ymmärrä sitäkään, kun nykyään ei kunnioiteta parisuhdetta, kihloja tai aviota, vaan tungetaan surutta siihen väliin. Yleensähän tällainen toiminta kertoo sen tekijän omasta huonosta olosta tai kateudesta. Ihmiset itsessään ovat siinä pelkkiä pelinappuloita. Olen myöskin saanut ihan käsittämättömiä haukkuja facessa niin ryhmissä kuin seinilläkin. Yleensä ne haukkujat ovat olleet ihmisiä, jotka eivät tunne minua ollenkaan. Tiedän olevani persoona ja monesti varmaan ärsyttäväkin sellainen, muttei sekään oikeuta kohtelemaan toista sosiaalisessa mediassa miten sattuu. Tästä kaikesta johtuen katson nykyään aika tarkasti kaverilistani, koska haluan myöskin olla omassa rauhassa sosiaalisesta mediasta huolimatta.

Usein vitsailen, että kaikki tiet johtavat luokseni! Tämä tarkoittaa sitä, että kainaloni on perin suosittu paikka. Sinne jonottaa lapset, koirat ja rakkaanikin. Minulla ei ole koskaan yksinäistä. Ja jos välillä saankin olla yksin, niin ne hetket on minulle henkireikiä. Pidän esim. itsenäisestä työstäni, kun suurimman osan ajasta saan olla yksin ja tehdä työni siinä järjestyksessä kuin itse haluan. En yksinkertaisesti jaksa enää kuunnella kaikkia naisten juttuja siivouksista, ikkunanpesuista, ruuanlaitosta, leivonnasta ja dieeteistä. Usein tunnen olevani enemmän mies, kun kukat on mulle aivan sama tai verhot on mulle aivan sama. Minulle riittää se, että isot rattaat pyörii ja hommat skulaa pääosin niinkuin pitää. Kaikki muu piiperrys on ihan turhaa. Toki jokainen saa piipertää miten haluaa, mutten myöskään halua, että minulle tullaan sanomaan miten minun pitäisi elää, koska en sano niin muillekaan.