Moikka kaikille! Olen uusi täällä ja olen jo hetken kokenut sellaista "synnyttämisen tuskaa", kun sisällä on kuplinut tarve luoda jotain uutta, mutten oikein tiennyt mitä ja lopulta päädyin kirjoittelemaan tänne. Kirjoittaminen on ollut lähellä sydäntäni aina, mutta viime vuosina se on kyllä jäänyt minimiin ja välttämättömyyksiin, joten jotenkin tuntuu ettei sitä oikein osaa. Monesti muulloinkin tuntuu, että tekee mitä tahansa, niin joku muu osaa tehdä sen paljon paremmin. En ole nytkään ehtinyt yhtään silmäillä toisten blogeja, että miltä ne oikein näyttää, mutta kirjoittamaan piti nyt heti päästä.

Mitäs kertoisin itsestäni? Olen maalaistalon tyttö alunperin ja erinäisten mutkien kautta päädyin taannoin Keskustapuolueen jäseneksi. Samaten olen seurakuntani kanssa arponut, että mikä se minun osoitteeni on ja nyt olen löytänyt sellaisen seurakunnan jossa haluan olla. Hengelliset asiat siis ovat myös minulle tärkeitä. Monta muutakin asiaa olen kokeillut ja kantapään kautta huonoksi todennut, eli monia virheitäkin on tullut tehtyä ja niistä toivottavasti opittua. Minulla on sellainen tyyli, etten jää tuleen makaamaan, eli jos yksi ovi sulkeutuu, niin luotan siihen että toinen ovi avautuu, ja olen valmis menemään siitä.

Minulla on monta lasta ja olen siis tällä hetkellä yksinhuoltajaäiti kädet täynnä työtä. Elämä on todellakin mennyt hyvin toisin miten sen nuorena haaveksin ja monesti ihmettelen, että mikä kaiken tarkoitus oikein on. Nyt on elämän ruuhkavuodet, eli koti vielä hetken täynnä lapsia ja sitten on huolta myös vanhenevista vanhemmista ja muistakin sukulaisista vaihtelevat määrät. Ja perheeseeni kuuluu myöskin kaksi rakasta pikkukoiraa, joista on toki oma vaivansa, mutta myös ilonsa. Leipäni ansaitsen hoitotyössä ja vapaa-ajalla harrastan kaupankäyntiä, liikuntaa, lasten ja koirien kanssa touhuamista, omakotitalon vaatimia hommia sisällä ja ulkona ja sitten myöskin käsitöitä ja musiikin kuuntelua. Seurakunnassa tai muissa tilaisuuksissa ehdin aika huonosti välillä käydä. Sitten myöskin seurustelen kiltin ja mukavan miehen kanssa ja olemme olleet vasta alle vuoden yhdessä, mutta näyttää siltä että tämä on kestävää sorttia tämä seurustelu ja lapsetkin hyväksyvät sen. Se on minulle tärkeä asia.

Olisin kiinnostunut hyvin monista asioista, mutta asiat on toki laitettava tärkeysjärjestykseen ja keskityttävä niihin mitkä kulloinkin ovat tärkeimpiä. Joka päivä pitää valita mitä tekee, vai tekeekö mitään ja lepää. Ei tässä ainakaan nuoremmaksi tule ja keho alkaa kyllä ilmoitella tavalla tai toisella, jos on levon paikka. Joskus särkee päätä ja joskus jotain muuta kohtaa, eli on pakko vaan levätä. Tiedän että elämäni muuttuu aika tavalla lähivuosina, kun lapsetkin alkavat lentää pesästä ja sitä vaan ihmettelee että mihin se aika oikein lensi ja miten sitä osaa sitten olla. Tiedän ettei huoli lapsista lopu koskaan ja toisaalta on helpompaa huolehtia heistä kun he ovat vielä lähellä emon siipien alla. Toivon sydämestäni, että kaikista vastoinkäymisistä huolimatta, lapseni olisivat oppineet sellaisia elämänarvoja, että menestyisivät elämässä. Vanhin lapsista on kirjoittanut tämän talven aikana ja meillä onkin tulossa ensimmäiset ylioppilasjuhlat kohta ja samaten lapsi käy autokoulua. Se on tiennyt äidille lisää töitä ja huolta, että saa kaikki asiat ajallaan hoidettua. Toivon että lapseni on valmis lentämään omilla siivillään sitten ensi syksynä, kun on aika lähteä kotoa.